Jännitystä ilmassa. Vatsassa perhosia. Ympärillä täysin vieraita ihmisiä. Matkalaukku vasemmalla puolella. Oikealla puolella lentojen lähtöaikatauluja.
Jotain tollasta mä tunsin lähtöaamuna 17.6.2015 lentokentällä. Lähin siis yksin, enkä oikeest tuntenu ketään. Ehin jo Suomen pienellä lentokentällä olee ihan hukassa, mut onneks yks toinen Brightoniin lähtiä näki mun matkalaukustra roikkuvan EF lapun ja tuli mun luo. Lähettiin sitte yhessä ettii EF:n liidereitä. Helpostihan ne löyty tietenkin.
Kun koko jengi (Brightoniin ja Hastingiin lähtijät) oli kasassa jakauduttiin kohteittain jonoihin ja näytettiin omille liidereille allekirjoitetut sääntölomakkeet ja matkavakuutus.
Yhessä mentiin viemään matkalaukut pois käsistä ja jatkettiin matkaa lähemmäs lähtöä ;)
Alettiin heti tutustuu toisiimme ja opetella nimiä. Tuntu etten ikinä tulisi oppimaan kaikkien nimiä, mutta hyvin muistan edelleen! Jonkin tapaisia kaveriporukoita alkoi heti muodostua. Kukaan ei jäänyt yksin. Kaverin kanssa lähteneetkin saivat paljon uusia kavereita jo kentällä!
Lentokoneessa paikat meni varmaan aakkosjärjestyksessä kaikkien matkustajien kesken. Mä sain kuitenkin ikkunapaikan ja samalle penkkiriville kaks muuta kielimatkaajaa :) Kone lähti n. kuuden aikaan vähän myöhässä. Lento kesti kolme tuntia. Eli oltiin perillä Suomen aikaa klo 21 ja englannin aikaa klo 19.
Ajettiin bussilla n. 1h Brightoniin. Mentiin jonnekkin yhteiseen kokoontumispaikkaan, jossa odottikin jo ruotsalaiset ja italialaiset. Saatiin EF reput ja Brightonin kartat. Siitä hyvin nopeesti kaikkien ollessa väsyneitä siirryttiin takseihin, jotka vei oppilaita isäntäperheisiin. Mun kanssa bussiin ei tullut ainuttakaan suomalaista. Minä, yks ruotsalainen ja kolme italialaista ahtauduttiin samaan taksiin matkalaukkuinemme. Matkalla pysähdyttiin välillä ja joku/jotkut jäivät pois kyydistä. Viimeisenä siellä istuimme huonekaverini Gretan kanssa. Ei oikeestaan juteltu ollenkaan, koska molempia väsytti, eikä mulla ainakaan ollut viellä englantivaihde päällä. Pieni järkytys tulikin isäntäperheen ovella, kun oikeesti tajus, ettei kukaan ymmärrä Suomea :D
Hostmom näytti meille nopeesti taloa, joka olikin hyvin tyypillinen brittitalo, kapea ja korkea.
Meidän huoneessa oli parisänky ja patja lattialla. Vietiin laukut sinne ja hoidettiin vuorotellen iltatoimet. Ekan yön mä nukuin patjalla ja Greta sängyssä.
Päivä oli siis kokonaisuudessaan todella jännittävä ja väsyttävä. Illalla tulikin uni nopeasti :) Liiderille piti vielä laittaa viesti, että kaikki on hyvin ja on päässyt isäntäperheen luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti